sunnuntai 25. elokuuta 2013

Metsäkauriita, liikennemerkkejä ja palaneita autoja

Aamu Springfieldsissä aloitettiin juhlavasti pyykinpesulla. Hotellin käytävätiloissa oli maksullinen pulsaattorikone (75c) ja kuivausrumpu (75c). Tuhoisia pellavapaidalle.

Tyytyväisinä puhtaista vaatteista vääntäydyimme tien päälle kohteenamme St Louis. Matkalla sinne huomasimme horisonttin kertyvän ison liikenneruuhkan ja onneksi hoksasimme kääntyä seuraavasta rampista pois vanhalle tielle. Tiet kulkivat rinnakkain ja ohiajaessamme ruuhkan syykin selvisi: palokunta teki juuri jälkisammutusta palaneelle autolle.



St Louisissa kohteemme oli Saarisen suunnittelema Gateway Arch. Ylös pääsi hauskoilla hissikopperoilla, joihin mahtui viisi henkilöä kuhunkin. Ne kulkivat vähän niinkuin herneet putkessa. Ylhäältä oli hienot näkymät ja kaari oli muutoinkin varsin vaikuttava ja harmoninen rakennelma!


Kaari kimmeltää auringossa, metallia kun on

Vähän ahdas purkki mutta kyllä sillä kaareen matkusti

Stadionilla pelattiin baseballia

Maiseman kuikuilua pikkuikkunoista




Seuraavaksi tähdättiin Times Beachille, joka on 80-luvulla hylätty pikkukaupungin tapainen - pahaksi onneksi nimittäin paikallinen tampio käytti hieman vääriä aineita (ongelmajätettä) teiden pölyn sitomiseen ja myrkytti maaperän dioksinilla. Tarkoitus oli käydä katsomassa olisiko joitain autiotalojen jäänteitä ollut vielä löydettävissä. Ajelimme seutua pitkän aikaa ristiin-rastiin. Matkan varrella oli kauniilla metsätiellä joku bambi jäädä alle, mutta kuskin nopeat reaktiot pelastivat taas tilanteen. Loppujen lopuksi paikka löytyi, mutta talot oli purettu pois ajat sitten ja luonto ottanut takaisin omansa. Mielenkiintoinen paikka joka tapauksessa, sortunut silta, purettu rautatiesilta, viivasuoraa metsätietä, aukioita talojen paikoilla... Isolta tieltä näkyi ohi ajaessa jopa yksi alue, joka oli kuin 1:1 liikennekaupunki: pelkkää huonokuntoista asfaltoitua katua talottomia tontteja kiertämässä.




Ajaessamme Times Beachilta kohti Rollaa, joka valikoitui sijaintinsa takia yöpymispaikkakunnaksemme, edessä ajava auto kurvasi yhtäkkiä pientareelle ja katkaisi mennessään yhden liikennemerkin, joka lensi komeassa kaaressa. Pysähdyimme ja apukuski kipitti katsomaan miten kävi ja mikä hätänä. Paikalle päästyä siinä seisoikin enää toinen auttamaan pysähtynyt auto. Onnettomussauto oli kuulemma ajanut matalan ojan pohjalta ylös ja lähtenyt ajamaan pitkin ojan toisella puolella ollutta vanhaa tietä. Liekö ollut sitten kuski humalassa tms.

Tänään muuten huomasimme sitten melko odotetun ilmiön: suomen kieli alkaa rapistua. Muun muassa retkueen nuorempi jäsen alkoi puhua puhvalosta, joka retkueen vanhempaa jäsentä alkoi naurattaa niin, että rupesi ihan palleaaseen sattua.

2 kommenttia:

  1. No johan on vauhdikkaita ja vaarallisia tilanteita sattunut! Hienoa, ettei käynyt kuinkaan. Onko krokotiilejä näkynyt ;-)
    t:Kale

    VastaaPoista
  2. Eheeeii... aamiaisella on välillä kyllä bongattu virtahepoja. ;-)

    VastaaPoista